Vuosille 2007, 2013 ja 2024
Olipas tasapaksu. Tuntui, että paljon oli pitänyt kirjoista saada mahdutettua mukaan, ja siksi pituus oli vähän venähtänyt ja kerrontakin kärsi. Toisaalta, laadukas ohjaus on laadukasta ja kyllä tämän mielellään katsoi, varsinkin, kun elokuva oli audiovisuaalisesti upea.
Dyyni: Osa kaksi (2024), 6/10
Etukäteisodotuksiin nähden hämmentävänkin hyvä. En minä ihan tätä scifiksi laske, sillä kaikki olisi kai periaatteessa jollain tavalla mahdollista. Ainakin ote oli erittäin realistinen ja insinöörin mieltä lämmitti erityisesti fysiikan realistisuus. 3D:kään ei häirinnyt, joskaan ei siitä varsinaisesti mitään hyötyäkään ollut.
8/10
Kerrankin oli Willisilläkin vanhusrooli, jossa ei koko aikaa tarvitse hokea “I’m too old for this shit.” Mukava nähdä vaihteeksi taas elokuva, jossa vanhukset eivät valita tai toisaalta yritä väkisin taistella ikää vastaan, vaan tietävät mihin pystyvät ja toimivat sen mukaan. Veijarimaista komediaakin oli sopivasti mukana. Kokonaisuutena varsin viihdyttävä pläjäys, joskaan ei toki mitenkään tavattoman omaperäinen hahmoja lukuun ottamatta.
7/10
En tiedä olisiko tämä toiminut paremmin, jos olisi edes jollain tasolla tutustunut kyseiseen “mytologiaan”. Nyt vain tiesin tästä elokuvasta sen nimen, jopa Deppin hahmon nimi tuli yllätyksenä.
Sinällään ihan mukiinmenevää toimintaa, mutta liian pitkäksi venytettynä. Pääasiassa kuitenkin mieleen jäivät huonot tehosteet ja ärsyttävä Morriconen musiikin plagiointi. Kaikkinensa musiikki oli elokuvassa lähes umpisurkeaa. Näyttelijäsuorituksista ei jäänyt oikein mitään käteen, varsinkin Depp vaikutti jo kovin vanhalta tähän touhuun.
5/10
Arvoin viiden ja kuuden pisteen välillä, sillä neljän tähden elokuva tämä ei ole. Varsin viihdyttävä kuitenkin ja juurikin sitä, mitä lähdin katsomaankin. Lopulta juurikin tuo päällimmäiseksi jäänyt positiivinen kuva elokuvateatterista poistuessa nosti arvosanan kuutoseen. 3D:stä ei varmasti ole mitään hyötyä.
6/10
Juhlivia teinejä, viinaa, huumeita, tissejä ja Skrillexin musiikkia. Kuulostaa huonolta musiikkivideolta ja aika pitkään menikin ennen kuin elokuvasta sai mitään muuta irti.
Jostain sieltä toistettujen repliikkien ja nykivän kuvauksen takaa alkoi kuitenkin löytyä ajatusta ja näkemystä. Tämä on erittäin vaikea arvosteltava, sillä toisaalta elokuva ärsytti välillä paljon ja toisaalta tuntui paikoin loistavalta. Näyttelijät hoitivat roolinsa hyvin ja outo kerronta loi kuitenkin eheän ja toimivan kokonaisuuden. Loppu pelastaa paljon, mikä jäi kesken elokuvan salista poistuneelta sälliltä kokematta.
Jos pitäisi valita vaikka yksi elokuva edustamaan tätä aikakautta elokuvien historiassa tai jopa kulttuurissa ylipäätään, tämä voisi olla aika vahva valinta siihen. Vähintäänkin yksi alkuvuoden mielenkiintoisimpia elokuvia. Ei välttämättä kuitenkaan yksi parhaista.
7/10
Lähdin katsomaan laadukasta nykyaikaista toimintaelokuvaa ja sen myös näin. Näiden supersankarielokuvien vaarana on nykyään suistua epämiellyttävään klisemyllyyn, mutta näemmä Spider-Man 3:sta on sentään jotain jo opittu. Tässä oli komediaa ja näyttävää toimintaa, eikä 3D:kään harmittanut kuin ennen leffaa. Puhtaasti elokuvallisista ansioista ei ihan seiskaa ehkä heruisi, mutta viihdemiellyttävyys nosti arvosanaa tällä kertaa yhdellä.
7/10
Haaste 