Vuodelle 2007 – ja uudelleen vuodelle 2013
Jostain syystä tämä on mennyt minulta aikoinaan täysin ohi, en muista ikinä kuulleenikaan, vaikka Sofia Coppola on yksi lempiohjaajistani. Nämä tämänkaltaiset elokuva Coppola kyllä hallitsee. Monen muun ohjaajan käsissä tästä olisi kenties tullut äärettömän pitkäveteinen ja laahaava elokuva, kun nyt se oli laahaava ja viihdyttävä. Dorff teki loistavan suorituksen ja tunnelma oli läpi koko elokuvan erittäin toimiva.
9/10
Erinomainen draamaelokuva. Pidin erityisesti siitä, kuinka draaman keinoilla voidaan kertoa tarinaa kuin parhaintakin mysteerielokuvaa tai dekkaria. Pidin myös elokuvan rauhallisuudesta ja siitä, että ihmiset oikeasti ja sivistyneesti keskustelivat asioista, kuuntelivat toisiaan. Draamaa ei haettu turhanpäiväisellä huutamisella ja riitelyllä. Erinomaiset näyttelijät rooleissaan.
9/10
Bertoluccia on tullut nyt viime aikoina nähtyä parin elokuvan verran ja ymmärrän sinällään, miksi häntä arvostetaan. Tämäkään elokuva ei kuitenkaan ollut mikään mestariteos. Kerronta oli katkonaista ja vaikka lopussa osa elokuvan hajanaisuudesta nätisti korjattiinkin, tuotiin sen jälkeen tilalle uutta tulkintaa ja ihmeteltävää. Pituuskin olisi ehkä saanut olla hieman lyhyempi.
7/10
Ei tämäkään jaksanut oikein innostaa. Liikaa oli kohtauksia ja koko elokuvaa venytetty ja darioargentomaisuus oli vain pilke DVD:tä lukevan laserin polttopisteessä. Ennio Morriconen musiikkikaan ei noussut alkutunnaria lukuun ottamatta millään tavalla esille. No, silti tämä oli sinällään ihan elokuva rakenteineen ja draamankaarineen.
6/10
