Vaikka välillä ei siltä tuntunutkaan, oli haaste lopulta kohtalaisen helppo. Tosin heti perään täytyy todeta suoraan sekin, että ilman lyhytelokuvia ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Lyhytelokuvissa oli vain se ikävä piirre, että usein niiden arvosteluun ja tilastointiin meni enemmän aikaa kuin niiden katsomiseen…

Minulta on kysytty, että mitä yritän haasteella saavuttaa, ja vastaus oli ja on edelleenkin: “En mitään.” En yrittänyt sen kummemmin muuta kuin katsoa vuoden aikana 365 IMDb:stä löytyvää elokuvaa, lyhytelokuvaa tai dokumenttia. Sen sijaan haasteen sivutuotteena sain kuitenkin paremman käsityksen elokuvataiteen alkuvaiheista, tulin katsoneeksi elokuvia, joita tuskin muuten olisin katsonut, ja opin arvostamaan esimerkiksi lyhytelokuvia huomattavasti paremmin.

Elokuvien “pakotettu” katsominen on typerää, mutta enpä minä tätä pakon edessä tehnytkään. Haasteen henkilökohtainen osa, eli kaikkien tämän vuoden suomalaisten elokuvien katsominen sen sijaan ei onnistunut, enkä aio sitä loppuun suorittaakaan. Arvostukseni suomalaista elokuvaa kohtaan ei kohentunut niiden muutaman näkemäni elokuvan ansiosta, eikä mielipiteitä väkisinkatsomisellakaan muuteta.

Elokuvien katsominen ei minulla suinkaan loppunut haasteen päättyessä, sillä olen senkin jälkeen katsonut jo muutaman elokuvan. Enää en kuitenkaan kirjaa katsomiani elokuvia tähän blogiin, vaan ainoastaan Movietroniin. Olen kerännyt tietoa tämän haasteen elokuvista erilliselle tilastosivulle.

Mikä olisikaan parempi tapa päättää haaste, kuin katsoa parodiaelokuva.

Shoot ‘Em Up toimi hyvin. Se oli näyttävä ja hauska, eli viihdyttävä. Heti alkumetreillä tehtiin selväksi, että minkälainen elokuva se on, ja linja pysyi läpi elokuvan. Samalla kuitenkin toiminnassa oli aina riittävästi muutosta ja uusia jippoja, joten elokuva ei käynyt puuduttavaksi. Nirvanan musiikkia kuulee harvoin toimintakohtauksen taustalla.

Toisaalta Paul Giamatti ei oikein sopinut rooliinsa, mutta ehkä minua hämäsi vielä Lady in the Waterin muisto. Porkkanalle oli keksitty monia uusia käyttötapoja :)

8/10

IMDb | Elonet | Movietron

Huumori ei toimi, pääosanäyttelijät olivat surkeita, liian vähän kantria ja liikaa Willie Nelsonia näyttelijänä. Tissejä silloin tällöin, mutta väliin oli tietenkin pitänyt änkeä myös parit tehdasvalmisteiset.

2/10

IMDb | Elonet | Movietron

Komediaa, joka ei naurata ja draamaa, joka ei herätä tunteita. Ennalta-arvattavuuksia ja kliseitä. Tavallinen suomalainen elokuva siis. Bloodpitin musiikki sentään soi.

4/10

IMDb | Elonet | Movietron

6/10

IMDb | Elonet | Movietron

Ihan mielellään tämän fantasiapätkän katsoi, vaikka se ei tavattoman omalaatuinen ollutkaan. Kai sitä tosiaan tarvitsee jotain “todellisuutta ihmeellisempää” välillä kokea, tai ainakin jotain, mihin uskoa. Mukavasti itseironiaa oli elokuvateollisuuden suuntaan myös heitetty.

7/10

IMDb | Elonet | Movietron

Yllättävän tuore, päähenkilö oli sekä armoton bilettäjä että hyvä tyyppi, eikä mikään oikeastaan ärsyttänyt, vaikka mitään kovin uutta ja dramaattista ei tässäkään oltu keksitty. Nauratti pari kertaa ja loppupuolella alkoi viimein soida myös punk-rock. Paljaita tissejä oli yllättävän vähän tissikomediaksi, mutta peitetytkin olivat ihan nättejä.

6/10

IMDb | Elonet | Movietron

Pääasiassa kelvollinen tunnelma, joskus jopa hyvä. Hahmot jäivät hieman etäisiksi, osittain ehkä kulttuurierojen ja käännösmuurin takia. Musiikin käyttö oli varsin oivallista. Kokonaisuutena ehkä hieman liian pitkä ja välillä hieman hidastempoinen.

6/10

IMDb | Elonet | Movietron

Jotenkin jopa häiritsevän “klassinen”. Tarkoitan, että tämä vaikutti juuri sellaiselta, mitä elokuvakoulussa voitaisiin opettaa. Musiikki teki ainoan ja pienen poikkeuksen.

6/10

IMDb | Elonet | Movietron

Tuntuu olevan jotenkin niin kovin vaikeaa saada aikaan uskottavaa suomalaista elokuvaa. Oli tässäkin hetkensä, mutta enemmän se aiheutti myötähäpeää.

5/10

IMDb | Elonet | Movietron