Archive for the '2004' Category
#280: The Ten Steps (2004)
03.10.2007Pääasiassa aika pitkäveteinen (vaikka on lyhytelokuva!), mutta onnistui se välillä tunnelmaakin luomaan.
5/10
IMDb | Elonet | Movietron | Katso itse
#276: Scribble (2004)
03.10.2007#259: Alfie (2004)
13.09.2007#252: In Good Company (2004)
06.09.2007#242: Kill Bill: Vol. 2 (2004)
25.08.2007Tuntuu, että lähes kaikki paukut käyttiin jo ykkösosaan, sillä tämä ei enää jyrää samalla lailla. Totta kyllä, että tunnelmaa tässä on ehkä enemmän haettukin, mutta tässä olevat taistelukohtauksetkaan eivät oikein säväytä. Ehkä lännenelokuva ei sitten kiehdo yhtä paljon kuin anime, Japani ja Hong Kong -toiminta.
Elokuvan olemassaolo voidaan helposti osoittaa juonen päätökseen saattamisella, mutta toisaalta, ykkösosa oli niin kovaa tykitystä, että siinä rytinässä helposti unohti koko juonen olemassaolon.
8/10
#164: Mysterious Skin (2004)
13.06.2007#157: Man on Fire (2004)
10.06.2007Jotenkin olisin luullut, että tämä olisi ollut vanhempikin leffa. Kuvaustyyli vaikutti jotenkin “kokeelliselta”, ja sitä on käytetty paremminkin.
Kaksi ja puoli tuntia menivät, pitkähköstä alusta huolimatta aika nopeasti. Denzel Washington sopii kuin nakutettu tämmöisiin rooleihin. Välillä harkitsin jopa kasia.
7/10
#106: Koirankynnen leikkaaja (2004)
08.04.2007Kuten DVD:n kannessakin lukee, “Markku Pölönen teki sen taas! Nimittäin elokuvan, jollaista Suomi tarvitsee juuri nyt.” Ja tätähän minä tarvitsin, nyyhkyelokuvaa.
Näissä Pölösen elokuvissa on aina hienoa tarkkailla näyttelijöitä ja kuvauspaikkoja. Tällä kertaa tuttuja oli vain elokuvan alun puheen pitänyt suojeluskuntalainen, hän oli entinen matematiikan ja fysiikan opettajani.
8/10
#103: Creep (2004)
05.04.2007Huh, mitenhän tämänkin arvostelisi.
Ensimmäinen kohtaus oli toimiva ja hyvätunnelmainen. Sitten alkoi varsinainen tarina, joka oli keskimääräistäkin peruskauhua huonompaa tyhjänpäiväistä juoksemista ja kirkumista, kunnes elokuvan puolessa välissä koko elokuva muuttaa muotoaan ja löytää jälleen hyvän poljennon. Sitten päähenkilö taas kirkuu, mikä palauttaa katsojan maan pinnalle ennen elokuvan ehdottomasti parasta kohtausta, joka voittaa kirkkaasti Saw-leffankin parhaimmat. Loppu onkin sitten taas ennalta-arvattavaa laskeutumista maan pinnalle.
Puolet elokuvasta on siis hyvää ja puolet huonoa. Nämä hyvät ja huonot pätkät vain menevät ikävästi lomittain, joten hyvästä tunnelmastakaan ei pääse täysin rinnoin nauttimaan, kun aina joku kirkaisu pilaa sen kesken kaiken.
Tämäkin kuuluu niihin elokuviin, joissa olisi ollut tavattomasti potentiaalia.
5/10